Haluaisitko elää arkea Toyotan uuden aluevaltauksen, pikkuruisen Kirobo mini -robotin kanssa, joka lievittää yksinäisyyttäsi ja pitää seuraa jutustelemalla 5-vuotiaan lapsen tavoin?
Ei ihme, että hyvinvointipalvelujen robotisaatio etenee hitaasti. Asiaan liittyvää keskustelua luonnehtivat vastakkainasettelut ja kärjistykset. Keskustelijoilta puuttuu usein kokemus robotiikasta tai vanhusten hoivasta. Robotit ovat siitä erikoinen teknologia, että asenteet ja näkemys laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista vaikuttavat niiden hyväksyntään merkittävästi, kun taas harva meistä miettii pölynimuria hankkiessaan hankinnan työllisyysvaikutuksia. Tietoa hyödyistä on useimmiten vähän, joten kiinnostus robottien käyttöön vaihtelee suuresti. Uskomus, että robotit vievät työpaikat, on erityisen sinnikäs. Käyttäjien hyväksyntä vaatii omakohtaisten hyötyjen havaitsemista ja nämä tulevat parhaiten esille käytännön kokeiluissa.
Niin sanotuista hoivaroboteista kaupalliseen menestykseen taitaa olla yltänyt vain Paro, hylkeenpoikasta imitoiva terapiarobotti, joka rauhoittaa vaikkapa muistisairaita ihmisiä. Tarjontaakaan ei ole tosin kovin paljon. Robottitekniikka ei ole vielä yltänyt kypsyyteen, jossa se kelpaisi markkinoille, varsinkaan kun ollaan tekemisissä heikossa asemassa olevien käyttäjien, vanhusten, kanssa.
Viime vuosina teknologia on kuitenkin ottanut melkoisia harppauksia monilla tärkeillä osa-alueilla. Monet kehityspolut juontavat juurensa älypuhelinten yleistymiseen, minkä vuoksi muun muassa kamera- ja paikannusteknologia sekä laskentakapasiteetti yleensä ovat tulleet puoli-ilmaisiksi aiempaan verrattuna. Robottien turvallisuus on myös kehittynyt merkittävästi, mikä tekee mahdolliseksi ihmisten ja robottien toimimisen samassa tilassa. Kehityksestä johtuen teknologista potentiaalia uusille läpimurtosovelluksille on jo lähivuosina.
Japanissa, missä tarve ikääntyneiden hoitamiseen robottien avulla on vielä huutavampi kuin Suomessa, hoivan robotisaatioon paneudutaan toden teolla. Japanin valtio käynnisti 2013 rahoitusohjelman tukemaan robotiikan kehittämistä ikäihmisten itsenäiseen asumiseen ja hoivapalveluihin. Ohjelmaan valitut yritykset saavat 50-67% tukea, kun ne kehittävät robotisoituja apuvälineitä vanhusten nostamiseen, ulkona ja sisällä liikkumiseen, hygienian ja peseytymisen apuvälineiksi sekä hälyttämään apua kaatumis- tai vaeltelutapauksissa. Rinnalla kehitetään standardeja ja ohjeistuksia teknologian käyttöönottamiseksi hoidossa ja hoivassa. Vuonna 2015 ohjelman budjetti oli noin 20 miljoonaa euroa. Lisäksi valtio tukee hoivapalveluyritysten robottihankintoja.
Robottien käyttöönotto ei kuitenkaan ole helppoa Japanissakaan. Erilaisten pilotteja ja kokeiluhankkeita on syntynyt runsaasti, mutta käytännössä hoivakotien yleisin ”robotti” on sähköinen kylpyynnostolaite. Tokion yliopiston robotiikan professori Hajime Asaman mukaan robottien yleistymistä hoivassa saadaan odottaa vielä kymmenenkin vuotta. Teknologian kypsyys ja turvallisuus ovat kriittisiä tekijöitä hoiva-alalla ja näissä on vielä kehittämistä. Toinen ehkä merkittävämpi näkökulma on asenteet. Kulttuurista johtuen japanilainen hoivajärjestelmä perustuu perheenjäsenten keskinäiseen huolenpitoon. Ulkopuolisia kotihoidon palveluja ei ole otettu mielellään vastaan. Varsinkin uusissa hoivakodeissa panostetaan estetiikkaan, kodinomaisuuteen, kosketukseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Niin näkyvää teknologiaa kuin robotti voi olla vaikea tuoda tähän ympäristöön: niin vanhuksilla kuin hoitajillakaan ei ole kokemusta teknologiasta ja perheenjäsenet voivat vastustaa ajatusta roboteista. Useissa japanilaisissa hoivakodeissa päivän kirjaukset tehdään edelleen paperivihkoihin ja tietokone voi olla käytössä ainoastaan hoivakodin johtajalla.
Vaan entä Suomessa? Paron lisäksi markkinoille on tullut muitakin seurustelu- ja viihdytysrobotteja. Näille on markkinarakoa: hoitajia kiinnostavat ratkaisut, jotka piristävät ja aktivoivat vanhuksia melko virikkeettömissä hoivakodeissa tai yksin kotona. Jos robotin nähdään parantavan vanhuksen elämänlaatua, se hyväksytään. Paro-terapiarobotti reagoi muistisairaan silityksiin ja antaa muistisairaan hoivata passiivisen hoivattavana olemisen sijaan. Zora-humanoidi, jota hoitajat pystyvät itse ohjelmoimaan, jumppaa, tanssii, laulaa, kertoo tarinoita, keskustelee ja pelaa vanhusten kanssa. Sosiaalisia robotteja pidetään usein leikkikaluina, mutta jos tavoitteena on käyttökokemuksen miellyttävyys ja intuitiivinen helppokäyttöisyys, robotin sosiaaliseen vuorovaikutuskykyyn kannattaa panostaa.
Sosiaalisten robottien tehtävä hoivassa ei ole vain viihdyttävä vaan myös strateginen: teknologian ajatellaan houkuttelevan nuoria alalle ja raikastavan keskustelua, jota hoiva-alasta käydään. Lisäksi kyse on tasa-arvosta. Vanhuksetkin haluavat olla mukana yhteiskunnan ja teknologian kehityksessä. Lahdessa Zora-robotin käytössä on tämä havaittu; vanhukset kokevat robotin viihdyttävänä ja kiinnostavana. Myönteinen suhtautuminen jopa yllätti hoivahenkilöstön. Robotti muistuttaa lasta tai lemmikkiä, mikä voi tukea omaan elämään liittyvää muistelua. Robotti tuo uutta puheenaihetta ja aktivoi jumpassa. Aluksi henkilöstö saattoi suhtautua robotin käyttöön epäilevästi, mutta suhtautuminen muuttui, kun nähtiin asiakkaille tuleva hyöty. Robotin käyttäminen ihmisläheisissä vanhuspalveluissa edellyttää vastuullista suunnittelua ja eettisten asioiden pohdintaa.
Sosiaaliset robotit voidaan nähdä robotisoituvan hoivan ensiaskelina, jotka yhtyvät muihin hyvinvointiteknologisiin kehityskulkuihin, kuten käyttäjäkeskeisyyteen sekä elämänlaadun ja räätälöityjen ratkaisujen korostumiseen. Erityisesti vanhusten arjen rutiineja monitoroiva ”huomaamaton teknologia” eli asuintiloihin kiinnitettävät anturit sekä massadatan ja tekoälyn mahdollistama vähittäisten muutosten havaitseminen tai vaaratilanteisiin reagoiminen ovat tulevaisuuden mahdollisuuksia. Suomalaisia innovaatioita on etunenässä kehitetty näihin tehtäviin, mutta ihmisen ja koneiden välisen vuorovaikutuksen parantaminen vaatii uudenlaista moniosaamista. Siinä tekninen tietotaito yhdistyy esimerkiksi hyvinvointialan osaamiseen tai datan analysoimiseen ja eri sovelluskohteiden ymmärtämiseen. Näiden asioiden puolesta on hiljattain puhunut myös liikenne- ja viestintäministeriö raportissaan massadatan, omadatan sekä älykkään robotiikan ja automaation osaamistarpeista. Todelliset hyödyt saavutetaan, kun hoivan robotisaatiota kehitetään monialaisessa yhteistyössä lähtien robottien käytön tavoitteista, siitä, mihin robotteja tarvitaan, ja vasta sitten pohtien, miten niitä käytetään.
Robotiikan kirjo tulee entisestään monipuolistumaan esimerkiksi ergonomiaa tukevien nostorobottien kehittyessä, mutta lähitulevaisuuden läpimurtosovellukset lienevät vielä teknisesti varsin yksinkertaisia. Toivottavaa on, että Suomessa hyödynnetään jatkossa entistä paremmin robotiikkaan soveltuvan teknisen osaamisen hyvää tasoa. Tällä hetkellä yritysten kiinnostus ei tunnu suuntautuneen tähän alueeseen. Toisaalta Suomessa on maailmanlaajuisesti katsoen pitkän historian omaavan ja kehittyneen palvelujärjestelmän ansiosta mittavaa palveluosaamista, jonka hyödyntäminen yhdessä teknisen osaamisen kanssa luo niin ikään hyviä innovaatiomahdollisuuksia pienille ja ketterille yrityksille vielä melko kehittymättömillä markkinoilla.
Yhteiskunnan tasolla robotiikka leviää käyttäjäryhmien kautta: aluksi robotiikkaa ottaa käyttöön suhteellisen pieni joukko kokeilun- ja uudistuksenhaluisia ”innovaattoreita” ja varhaisia omaksujia. Kokeiluista saatava ymmärrys robotiikan toiminnasta ja käyttökelpoisuudesta houkuttelee käyttäjiksi ”varhaisen enemmistön”. Koska käyttäjiä on jo paljon, robotiikka alkaa muuttua osaksi toimintaympäristöä, mikä saa myös ”myöhäisen enemmistön” ottamaan robotit käyttöönsä. Lopulta myös pieni ”hitaiden omaksujien” joukko hyväksyy robotit. Jos varhaisten omaksujien suhteellisen pienen joukon kokemukset eivät ole riittävän hyviä tai tieto niistä ei leviä riittävän tehokkaasti, robotiikkainnovaatio ei ylitä kuilua eikä päädy varhaisen enemmistön käyttöön. Arkipäivän ja hyvinvoinnin robotiikan voi ajatella olevan tällä hetkellä innovaattoreiden hyväksymää ja varhaisten omaksujien kokeiluissa esimerkiksi kouluissa ja palvelutaloissa. Varhaisen enemmistön kiinnostuksen herättämiseksi on tärkeää lisätä kokeiluja ja levittää tietoa niistä saatavista tuloksista, hyödyistä ja sudenkuopista. Kokeilukulttuurin hyödyntäminen on yksi mahdollisuus lisätä tutkittua ja kokemuspohjaista tietoa palvelurobottien systeemisistä sekä ihmisiin kohdistuvista vaikutuksista ja tarvittavista resursseista, kuten osaamisista. Suomella on hyvät mahdollisuudet yltää edelläkävijäksi hoivan robotiikan vastuullisessa ja vaikuttavassa käytössä.
Kirjoittajat ovat mukana Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -hankkeessa.
- Tekniikka & Talous
