Japani ja Suomi ovat molemmat vahvan insinööriosaamisen maita, molemmat kuuluvat nopeimmin ikääntyvien maiden joukkoon, ja molemmissa päättäjät ovat kiinnostuneita käyttämään edistynyttä teknologiaa kuten robotiikkaa osana ikäihmisten palveluita. Japanin perinteikäs suuntautuminen robotiikkaan saa ajattelemaan, että Suomessa voitaisiin ottaa mallia robotiikan käytöstä hoidossa ja hoivassa. Japani ei kuitenkaan ole tässä kovin pitkällä. Teknologiaa kehitetään innokkaasti, mutta sen käyttöönotto ikäihmisten arjessa on alkutekijöissään. Suomi voi ehtiä rakentaa tietotekniikasta ja robotiikasta tukipilarin ikäihmisten hyvään arkeen ja laadukkaisiin hoivapalveluihin nopeammin, kunhan robotiikkateknologiaa ja palveluita kehitetään yhdessä ja monialaisesti, myös ikäihmiset ja heidän läheisensä mukaan ottaen.
Japani ja Suomi kuuluvat maailman nopeimmin ikääntyvien maiden joukkoon: tänä päivänä japanilaisista enemmän kuin neljäsosa on yli 65-vuotiaita, suomalaisista viidesosa1. Vuonna 2050 eläkeikäisiä arvioidaan olevan Japanissa jo lähes 40 % koko väestöstä, ja meilläkin useampi kuin joka neljäs on täyttänyt 65 vuotta. Ikääntyvä väestö tarvitsee jatkuvasti lisää tukea ja palveluja itsenäiseen asumiseen ja hoivaan. Vuonna 2012 Japanissa oli 1,7 miljoonaa hoitajaa, vuonna 2025 heitä tarvitaan 2,5 miljoonaa2. Samaan aikaan työikäisten määrä suhteessa eläkeikäisiin ja alle 15-vuotiaisiin pienenee. Potentiaalisia hoitajia on yhä vähemmän ja hekin ikääntyvät.
Molemmissa maissa päättäjät ovat kiinnostuneita käyttämään edistynyttä teknologiaa, kuten informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa ja robotiikkaa osana haasteen ratkaisua. Taustalla on monenlaisia argumentteja. Katsotaan, että palveluja ja hoivaa on ”tehostettava”, jotta ne olisivat kansantaloudellisesti kestäviä. Toisaalta ajatellaan, että terveysteknologia ja Japanissa erityisesti robotiikka ovat erinomaisia kansallisia vientituotteita, jotka itsessään kohentavat kansantaloutta. Molemmissa maissa on vahva insinööriosaaminen teknologian kehittämisessä ja soveltamisessa. Teknologian käyttöönottoa perustellaan usein myös inhimillisestä näkökulmasta: teknologian avulla ikäihmisille voidaan saada enemmän itsemääräämisoikeutta ja laadukkaampaa hoitoa ja hoivaa sekä helpottaa omaishoitajien ja ammattihoitajien työn kuormittavuutta.
Japani on suuntautunut robotiikkaan aivan eri intensiteetillä kuin Suomi. Siinä missä Suomessa tehdään ensimmäisiä kokeiluja ulkomailta tuodulla robotiikkateknologialla osana ikäihmisten arkea ja hoivaa3,4, Japani on vuosina 1974–2009 tuottanut 71 % hoivarobotiikan patenteista ja 22 % julkaisuista5. Japanissa valtio tukee voimakkaasti robotisaatiota yhteiskunnan eri sektoreilla, mikä näkyy Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriön (METI) vuonna 2015 julkaisemassa New Robot Strategy -ohjelmassa2. Hoivaan ja hoitoon kehitetään muun muassa apuvälineitä hoitajille ikäihmisten liikuttamiseen, tukivälineitä ikäihmisille liikkumiseen ja hygieniaan sekä seurantajärjestelmiä6, ja valtio tukee robottien hankintaa hoivakoteihin. Suomessa poliittinen ja yleinen robotiikkakiinnostus on vasta heräämässä, mutta leviää nopeasti. Tänä vuonna on julkaistu Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta ja automaatiosta7 sekä EVA:n raportti Robotit töihin8. Molemmissa korostetaan ajatusta, että robotiikkaa tulee hyödyntää yhteiskunnassa myös tehtaiden ulkopuolella. Erityisesti sosiaali- ja terveysalaa kannustetaan pohtimaan robotiikan ja automaation käyttöä.
Japanin vahva ja perinteikäs suuntautuminen robotiikkaan saa helposti ajattelemaan, että voisimme Suomessa seurata japanilaista mallia hoivarobotiikan sovelluksista, käyttöönotosta ja palveluista sekä palvelujärjestelmän kehittämisestä robotiikan tuella. Teknologian kehittämisinnosta huolimatta Japani ei kuitenkaan ole hoivarobotiikan käytössä kovinkaan pitkällä. Hoivakodeissa tai kodeissa ei ole yleisesti robotteja käytössä. Tavallisin hoivakodin ”robotti” lienee sähköinen kylpyynnostolaite (kuva). AIST-tutkimuslaitoksessa kehitettyä Paro-hyljerobottiakaan ei ole kaikkialla, sosiaalisista humanoideista ja nallekarhunnäköisistä potilaannostolaitteista puhumattakaan. Robotteja kyllä kehitetään ja kokeillaan ja uusia pilottikohteita syntyy jatkuvasti osana tutkimushankkeita. Teknologia ei kuitenkaan helposti integroidu osaksi hoivapalvelua. Joissakin paikoissa robotteja pidetään esillä vain asiakkaiden viihdyttämiseksi ja imagon vuoksi. Japanilaisten arjessa robotit näkyvät edelleen lähinnä kulutustuotteina ja kuluttajapalveluina, kuten Hitachin hiljattain alkaneet opasrobottikokeilut Hanedan lentokentällä ja Tokion asemalla tai kaupoissa asiakkaita viihdyttävä Pepper. Ikäihmisten kotona asumisen tukemiseen tai hoitajapulan helpottamiseen robotiikka ei ole vielä yltänyt. Tämä johtuu sekä teknologiasta että erityisesti kulttuurista9.
Kuva: Marketta Niemelä
Robotiikkateknologia on vielä kallista ja puutteellista. Turvallisuus on Japanissa keskeistä ja luottamus teknologiaan kehittyy hitaasti. On haastavaa kehittää robottia vaikeasti ennakoitavalla tavalla muuttuviin arki- tai hoitoympäristöihin niin, että sen käyttö on sekä turvallista että hyödyllistä. Riskejä ei haluta ottaa, etenkin kun kyseessä on haavoittuva käyttäjäryhmä kuten ikäihmiset. Robotin käytöstä johtuva tai siihen liittyvä onnettomuus pilaisi valmistajan maineen. Lisäksi hoitajat kokevat robottilaitteet liian vaikeina tai hitaina käyttää, ja ikäihmiset voivat pelätä niitä tai kokea ne epämielekkäinä9.
Japanissa hoivakulttuuri on hyvin ihmis- ja perhekeskeistä. Hoiva perustuu ihmiskosketukseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, ja siinä on vaikea nähdä luontevaa roolia teknologialle9. Perinteiden merkitys on suuri, ja perinteisesti hoivavastuu kuuluu perheenjäsenille – naisille, jotka jäävät edelleenkin usein pois työelämästä ennen lasten syntymää ja palaavat mahdollisesti työhön myöhemmin osa-aikaisina ja ilman uranäkymiä10. Japanissa ikäihmisiä kunnioitetaan ja autetaan auliisti, ja naiset ovat perinteisesti hoivanneet myös puolisonsa vanhempia. Teknologiaa ei ole tuotu kotiin ja kotitöihin tai hoitotyöhönkään samalla tavalla kuin Suomessa. Japanilaisissa hoivakodeissa hoitajat kirjaavat päivän töitään useimmiten edelleen paperivihkoihin.
Teknisesti Suomi ei yllä robotiikassa Japanin tasolle, mutta kulttuurisesti meitä voi pitää valmiimpana teknologian käyttöönottoon hoito- ja hoivatyössä. Suomessa naiset osallistuvat laajasti työelämään, ja on totuttu ajatukseen, että hoivapalveluita on saatavilla perheen ulkopuolelta, verovaroilla tuotettuina. Teknologiaa tuodaan mielellään myös kotiin ja helpottamaan kotitöitä. Japaniin verrattuna erilaiset kodinhoitoa helpottavat laitteet ja välineet ovat kehittyneet Suomessa varhain (esim. astiankuivauskaappi) ja pitkälle. Teknologiaa ei lähtökohtaisesti vierasteta hoiva- ja hoitotyön tukemisessa: suomalaiset hoitajat kirjaavat työtään tietokoneille, hoitotyön mobiiliohjausjärjestelmät leviävät hyvää vauhtia, ja kansalaisille on tarjolla runsaasti erilaisia teknologisia apuvälineitä sekä vaikkapa verkkopohjaisia omahoitosovelluksia. Suomessa ikäihmisiä halutaan kannustaa pysymään itsenäisinä mahdollisimman pitkään ja heitä autetaan vain tarvittaessa.
Suomen vahvuus on myös osallistavan suunnittelun ja palvelukehittämisen pohjoismainen perinne, jossa työntekijät parhaimmillaan tunnistavat itse, mihin teknologiaa tarvitaan ja millaisia vaikutuksia sillä on. Robotiikkaa on kehitettävä yhdessä hoivapalvelujen kanssa ja tähdättävä yksittäisiä sovelluksia suurempiin kokonaisuuksiin, joissa teknologiakehittäjät, hoivapalvelujen tarjoajat, hoiva- ja hoitotyöntekijät sekä ikäihmiset ja heidän läheisensä kehittävät asioita – sekä teknologiaa että palveluita – yhdessä. Teknologialle ja yhteiskehittämiselle myönteinen Suomi voi ehtiä rakentaa tietotekniikasta ja robotiikasta tukipilarin ikäihmisten hyvään arkeen ja laadukkaisiin hoivapalveluihin nopeammin kuin Japani.
Teknologiaa itsessään tulee kyllä saataville koko ajan lisää. Robotiikan käyttöönottoa arjessa vauhdittaa Japanissa eräs selvä näköpiirissä oleva maalilinja: Tokion olympialaiset ja paralympialaiset vuonna 2020. Sinne tähdäten robotiikan tutkijat visioivat muun muassa yhteisön palveluksessa olevaa, toisiinsa verkotettua robotiikkaa asukkaiden ja matkailijoiden palveluiden pohjaksi.
Marketta Niemelä ja Helinä Melkas
Lähteet
1. Watanabe K, Niemelä M, Määttä H, et al. Meaningful Technology for Seniors: Viewpoints for Sustainable Care Service Systems. In: ICServ 2016 Special Session: Meaningful Technologies for Seniors (6.-8.9.2016). Tokyo, Japan; 2016.
2. New Robot Strategy. Japan’s Robot Strategy - Vision, Strategy, Action Plan. 2015.
3. Niemelä M, Määttä H, Ylikauppila M. Expectations and experiences of adopting robots in elderly care in Finland: perspectives of caregivers and decision-makers. In: ICServ 2016 Special Session: Meaningful Technologies for Seniors (6.-8.9.2016). Tokyo, Japan; 2016.
4. Melkas H, Hennala L, Pekkarinen S, Kyrki V. Human impact assessment of robot implementation in Finnish elderly care. In: ICServ 2016 Special Session: Meaningful Technologies for Seniors (6.-8.9.2016). Tokyo, Japan; 2016.
5. Goeldner M, Herstatt C, Tietze F. The emergence of care robotics — A patent and publication analysis. Technol Forecast Soc Change. 2015;92:115-131. doi:10.1016/j.techfore.2014.09.005.
6. Robot List | Robotic Care Devices Portal. http://robotcare.jp/?page_id=4&lang=en.
7. Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta ja automaatiosta. http://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f804c7484. Published 2016.
8. Andersson C, Haavisto I, Kangasniemi M, et al. Robotit Töihin. EVA Raportti 2/2016.; 2016.
9. Määttä H, Watanabe K, Miwa H. Challenges of integrating new technology into elderly care services – perspectives of service provider companies in Japan. In: ICServ 2016 Special Session: Meaningful Technologies for Seniors (6.-8.9.2016). Tokyo, Japan; 2016:188-194.
10. Melkas H, Anker R. Towards Gender Equity in Japanese and Nordic Labour Markets: A Tale of Two Paths. International Labour Office (ILO), Geneva; 2003.
