Robotiikka hoitopalveluissa: Suomen etenemissuunnitelma
Suomessa, kuten useimmissa muissa Euroopan talouksissa, vanhukset haluavat jatkaa itsenäistä elämäänsä kotonaan mahdollisimman pitkään. Roboteista ja muista uusista tieto- ja viestintäteknologioista on kaavailtu apua päivittäisiin toimintoihin, jotta "kotona ikääntyminen" helpottuu ja ikääntyneiden terveydenhuollon laatu voidaan säilyttää.
Julkinen keskustelu robottien käytöstä hoivassa käy vilkkaana. ROSE-hankkeen (Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus) konsortio on havainnut tarpeen luoda yleiskuva mahdollisuuksista ja haasteista suomalaisessa kontekstissa, perustuen käytettävissä olevaan tietämykseen Suomesta ja ulkomailta. Tämä tiekartta vastaa tuohon tavoitteeseen. Tiekartan tavoite on kaksitahoinen, tuoda faktoja ja näkökulmia keskusteluun sekä osallistua siihen.
Tiekartta keskittyy robotiikan käyttöön hoivassa ja itsenäisen elämisen edistämisessä, keskittyen ikääntyneeseen väestöön. Hoivassa käytettävien robottien sovellukset voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: hoitohenkilökunnan tukemiseen, kuntoutukseen ja proteeseihin, henkilökohtaiseen fyysiseen apuun, sekä henkilökohtaiseen kognitiiviseen / sosiaaliseen apuun. Lääketieteellisiä robotteja, kuten robottikirurgiaa, ei käsitellä.
Tiekartan päätavoitteena on kartoittaa robotiikan mahdollisuuksia ikääntyneiden itsenäisen elämän ja korkealaatuisen vanhustenhoidon tukemisessa 5-10 vuoden aikajänteellä. Teknologisten mahdollisuuksien lisäksi tiekartassa pyritään tunnistamaan edellytykset robottien käyttöönottamiseksi ottaen huomioon sekä hoivapalvelujärjestelmä, organisaatiotaso että yksilötaso. Tiekartta keskittyy hoivapalveluihin Suomessa.
Terveydenhuollon ammattilaisten työn tukemiseksi robotit tarjoavat mahdollisuuksia hyvin määritellyissä tehtävissä, kuten sairaalalogistiikassa, potilaiden siirrossa ja lääkkeiden jakelussa. Etäläsnäolo (mahdollisesti robotilla) tulee saataville. Kuntoutuksen ja proteesien alalla voidaan käyttää robottiavusteisia kuntoutusharjoituksia. Robotisoituja proteeseja käytetään avustamaan ylä- ja alavartalon liikkuvuutta.
Henkilökohtaiseen apuun liittyen saataville tulee robotisoituja apuvälineitä kuten ns. älykkäitä pyörätuoleja ja rollaattoreja. Uusia yksittäisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuja robotteja tulee saataville esimerkiksi siivoukseen sekä auttamaan henkilökohtaisessa hygieniassa. Sosiaalisesti ja kognitiivisesti avustavat robotit tukevat ihmisten välistä viestintää, tarjoavat tietoa ja opastusta, vastaavat kysymyksiin sekä tukevat arjen sujumista esimerkiksi muistutuksilla. Robotit voivat myös tarjota kognitiivisiä harjoituksia, esimerkiksi harjoituksia, jotka voivat olla hyödyllisiä varhaisen vaiheen dementiaa sairastaville. Yleiskäyttöisiä avustavia robotteja ei nähdä seuraavien 10 vuoden aikana johtuen teknologian kypsymättömyydestä.
Suomalainen liiketoiminta- ja innovaatioekosysteemi hoivarobotiikassa on kehittymätön. Uskottavaa, ammattitaitoista kansallista operaattoria, joka voisi yhdistää hoitotekniikat, niihin liittyvät palvelut ja palvelun käyttäjät ei löydy. Liiketoimintaekosysteemi on suurelta osin vasta syntymässä, laajempi innovaatioekosysteemi on kehittymätön ja monet olennaiset sidosryhmät puuttuvat siitä. Mahdollisuudet rakentaa toimiva innovaatioekosysteemi hoivarobotiikan ympärille näyttävät kuitenkin hyviltä Suomessa, sillä vakiintuneet teknologia- ja hyvinvointijärjestelmät muodostavat synergisen alustan yhteistyölle toimijoiden kesken, mikä mahdollistaa sekä julkisten, yksityisten että kolmannen sektorin toimijoiden sekä kehittäjien ja käyttäjien osallistumisen robotiikkaan liittyvien palvelujen suunnitteluun. Johtoaseman saavuttaminen hoivarobottien käytössä ja tuottamisessa vaatii järjestelmällistä ja monialaista tutkimus-, innovaatio- ja koulutusohjelmaa.
Vaikka robottien käyttöä on tutkittu empiirisesti, niiden käyttöönottoon liittyviä laajempia vaikutuksia tunnetaan vielä huonosti. Ymmärrys taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista vaatii laajempia ja pitempiaikaisia kokeiluja todellisissa käyttöympäristöissä.
Tällä hetkellä teknologian integroinnissa osaksi hoivapalveluita on useita haasteita mm. investointi- ja regulaationäkökulmista. Hoivapalvelujen järjestäminen on muuttumassa Suomessa käynnissä olevan sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen uudistuksen vuoksi. Muutos tuo mahdollisuuksia uusien lähestymistapojen käyttöönottoon, kenties helpottaen robottien integrointia muihin hoivateknologioihin, järjestelmiin ja prosesseihin. Muutos voi kuitenkin sisältää myös haasteita tässä suhteessa; tämä tiekartta pyrkii osaltaan tuomaan moninäkökulmaisuutta muutosvaiheeseen ja sen pohdintaan eri tahoilla.
Hyväksyntä robottien käyttämiseksi hoivatehtävissä vaihtelee suuresti tehtävän mukaan. Esimerkiksi robottien käyttö sairaalalogistiikassa hyväksytään melko laajasti, mutta robotti sosiaalisena kumppanina on eettinen ja sosiaalinen haaste. Omakohtainen kokemus roboteista lisää usein robottien hyväksyntää. Tästä syystä henkilökohtaisten kokemusten muodostamista olisi tuettava kokeiluissa ja käyttäjien kokemukset tulisi tuoda suuren yleisön tietoon. Käyttäjien rooliin käyttöönotossa tulisi keskittyä systeemisesti ja systemaattisesti. Käyttäjien tarpeilla ja osallistumisella tulisi olla aito vaikutus innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemien toimintoihin.
Robotics in Care Services: A Finnish Roadmap, 2017.
